Kirjoitussarja Koiranäyttelytoiminnasta

Koiranäyttely – sen pitäisi olla hauska ja mukava koiraharrastusmuoto

35 vuotta mukana olleena ja näyttelyharrastuksen parissa pyörineenä, useassa eri tehtävässä ja eri näkökantoja edustavana henkilönä, päätin koota ajatuksia paperille tämän kirjoitussarjan myötä. Haluan herättää keskustelua lajista ja tuoda esille monia näkökulmia eri katsantokannoista. Tarkoituksenani on herättää ajatuksia koiranäyttelyistä, asenteista niitä kohtaan, panoksesta jäsenyhdistyksen toiminnan takaamiseksi ja hieman myös väärinkäsityksien välttämiseksi. Kirjoitussarjan tulevissa osiossa käyn läpi mm. harrastajien ajatuksia tästä lajissa. 

OSA 1

Tapahtuma, jolla hankitaan varallisuutta järjestävän tahon toiminnan takaamiseksi 

”23.5.1891 järjestettiin Suomen KennelKlubin ensimmäinen näyttely. Näyttelyssä oli 157 koiraa, tuplamäärä mitä toivottiin. Taloudellisesti näyttely oli menestys, voittoa tuli 200 markkaa, yleisöä paikalla oli 1796 ihmistä, pääsyliput maksoivat 0,5-1,5 markkaa.”

Maailma muuttuu, ja koiramaailma sen myötä. Oliko asiat paremmin ennen vai kaivataanko aina uutta päivitystä hoidettaviin asioihin, olisiko vanhassa vara parempi vai uusi systeemi kantavampi, mikä tulee taloudellisesti kannattavammaksi? Harrastajakunta kasvanut erittäin paljon. Myös haasteet ovat lisääntyneet ja vaatimustaso palvelun tasosta on nykyään kova. Tänä päivänä maailma on täysin eri verrattuna vuonna1891 toteutettuun näyttelyyn. Rahan arvo on muuttunut, mutta myös koko koiranäyttelyn järjestämiskuvio on ihan eri muotoa. Säilynyt asia on rotumääritelmään perustuva asiantuntija arvion koiran ulkomuodosta. 

Noutajakoirayhdistyksen hallitus kokoontui kokoustamaan. He miettivät yhdistyksen tulevaisuutta näyttelynjärjestäjänä sekä yhdistyksen talouden kehitystä, jos näyttelynjärjestämisestä päätetään jättäytyä pois. Yhdistyksen hallituksen tahtotila on säilyttää nykymuotoinen kattava toiminta tulevaisuudessakin noutajaharrastuksen parissa sekä kehittää sitä. Tarkasteltiin tulopuolta ja todettiin, että suurin osa tuloista koostui näyttelytuotoista ja jäsenmaksuista. Mietittiin, onko yhdistyksellä varaa jäädä pois näyttelytoimikunnasta ja näyttelyiden järjestämisistä ilman, ettei sen muu toiminta kärsi. Laskelmien jälkeen tulos oli selkeä, EI voida. Ja jos päätettäisiin jäädä, tulisi jäsenmaksut korottaa kaksinkertaiseksi, jotta sama raha saataisiin kasaan nykytoiminnan mahdollistamiseksi. Raha-asioista puhuminen on aina arka aihe, mutta se on toimintasuunnitelman toteutumisen tae, joka jokaisen jäsenen tulisi tiedostaa. Hallitus päätti yksimielisesti, että näyttelyiden järjestämistä jatketaan. Tämä päätös sitouttaa yhdistyksen olemaan vuosia eteenpäin mukana näyttelytoiminnan järjestämisessä.

Seuraava mietinnän kohde oli, miten jäsenistö saataisiin kiinnostumaan koiranäyttelyiden järjestämisestä niin, että talkoolaispanos koskettaisi jokaista jäsentä tavalla tai toisella, lajista riippumatta. Näyttelyajankohta on tiedossa 2 vuotta aikaisemmin ja kyse on yhdestä viikonlopusta/vuosi. Koettiin, että jäsenistön tiedottamista tulee parantaa ja mukaan tulee saada uutta väkeä jatkon turvaamiseksi. Todettiin myös, että näyttelyn järjestäminen on koko yhdistyksen asia. Ja vaikka tätä harrastusmuotoa ei itse harrastakkaan, kyseessä on yhdistyksen toinen tärkeimmistä varainhankinnan keinoista, josta jokainen jäsen hyötyy mm. pienen jäsenmaksun sekä yhdistyksen yleistoiminnan järjestämisen muodossa.

Kadonnut talkoolaishenki

Silloin kun aloittelin toimintaa näyttelyiden järjestämisessä, asioita tehtiin tekemisen ilosta ja halusta tavata samaan harrastajakuntaan kuuluvia sekä vaihtaa ajatuksia. Koko tapahtumaviikonloppu chillail­tiin, toimittiin ja pidettiin hauskaa saman henkisten ihmisten kanssa. Muistan, kuinka ylpeä olin ylennyttyä kakkapartiosta järjestysmieheksi sekä saamalla valvoa koko viikonlopun kaksoishandlausta. 

Kadonnut talkoolaishenki on ilmiö, jota esiintyy yhdistysten kaikissa harrastuslajissa. Talkootyö on palkatonta toimintaa, josta järjestävä taho on aina kiitollinen. Se mahdollistaa tapahtumien sekä kokeiden järjestämisen mahdollisimman edullisilla hinnoilla. On oikein, että talkoolaisia muistetaan aina hyvin ja kiitetään. Nykyään talkoolaisuus on kuitenkin muuttunut. Halutaan jonkinlaista korvausta työpanoksesta. Yhdistys laski, että tällä hetkellä talkoolainen saa käytännössä yhdistykseltä 50 € arvon edestä ilmaisia palveluja näyttelytalkoopanoksestaan talkoolaisporkkanan muodossa. 

Tällä hetkellä osa yhdistysten jäsenistöstä tuntuu ajattelevan, ettei näyttelyiden järjestäminen koske heitä millään muotoa, koska eivät tätä lajia harrasta. Koiramaailma yrityistyy, se mikä ennen tehtiin talkoilla, joudutaan talkoolaispuutoksen myötä ostamaan palveluntarjoajilta. Se tietää isoja menoja budjettiin ja vähemmän tuloja järjestävälle taholle. Toisaalta valmiit pakettiratkaisut helpottavat pienen porukan työtä. Moni näyttelytoimikunta ostaa jo koko paketin tekijöiltä maksua vastaan, osa tekee edelleen tekemisen ilosta.

Missä kulkee minkäkin kustannuksen kipuraja?

Lähestymme melko lailla hintakattoa summassa, jonka näyttelyharrastaja on valmis maksamaan koiran ilmoittautumismaksuna. Näyttelytoimikunnassa käydään tarkkaa pohdintaa asioista, joista voidaan tinkiä ilman, että laatu kärsii. Toimikunta kilpailuttaa kaiken mahdollisen, mutta aina edullisin vaihtoehto ei tule kysymykseen toimivuuden kannalta. Toimikunta tekee budjetin ja sitä tulee seurata pitkin vuotta ja tasapainotella, jos jokin tavoite ei toteudukaan. Tänä päivänä tuotto perustuu pitkälti ilmoittautumismaksuun. Ja koska ilmoittautumisten määrä on nykyään laskusuhdanteessa, on mietittävä mistä tuloja saadaan niin, että ilmoittautumismaksut pysyvät kurissa. 

Myynti ja markkinointi ovat oivia keinoja yrittää lisätä tulopuolta, mutta se on nykyään aiempaa haasteellisempaa. Markkinoijiin tulee olla suhteita ennakkoon. Lisäksi heidät tulee saada vakuuttuneeksi, että juuri he saavat rahoillensa vastinetta näkyvällä myyntipaikalla mm. luettelossa ja sosiaalisessa mediassa. Toivonkin jatkossa, että te yhdistyksien eri alojen edustajajäsenet tuotte oman panoksenne mainosostojen myötä mukaan. Myös näytteilleasettajat haluavat hyvää palvelua maksujensa vastineeksi. Lisäksi sponsorisopimusten saaminen on erittäin tärkeää, jotta tuottoja saadaan. Parkkimaksujen ja/tai pääsylipputulojen avulla on mahdollista saada pientä lisää tuottoon. 

Mitä tehtäviä koiranäyttelyssä on tarjolla järjestäjän puolelta?

Huomionarvoista on, että koiranäyttelyn järjestäminen ei ole rakettitiedettä vaan tekemistä ja toimintaa, olit sitten mukana toimikunnassa tai talkoilemassa näyttelypäivinä. Kaikkien alojen asiantuntijuutta arvostetaan, joten meillä jokaisella on annettavaa tälläkin taholla. Toimikunta on jakanut vastuualueet eri toimintojen mukaan. Ruokavastaava tiimeineen, parkkihenkilöitä, järjestysmiehiä, siivoushenkilöstöä, pystytys- ja purkuporukkaa, rokotus- ja lipunmyyntivastaavia, koiraparkkihenkilöstöä, käännöspalveluita, opastevastaavia, ensiapuihmisiä... Jos tunnet näistä toimista jonkun omaksi, ei muuta kuin mukaan puuhaamaan. Koiranäyttely tarvitsee tekijöitä ja uusia ideoita saa heittää, jotta voimme tehdä vielä laadukkaampia tapahtumia.

Talkootyötä tarvitaan toki muissakin tapahtumissa ja kokeissa kuin vain näyttelyissä. Ja ne ovat yhdistyksen toiminnan takaamiselle yhtä tärkeitä ja kallisarvoisia talkootunteja. Muista kuitenkin osallistuessasi yhdistyksesi tapahtumiin ja kokeisiin, että näyttelyn järjestäminen on suureksi osaksi mahdollistanut näiden tapahtumien edullisen järjestämisen. Joten tervetuloa talkoilemaan seuraavan näyttelyyn!

Jos sinulla heräsi hyviä ideoita tämän kirjoituksen myötä tai jos haluat olla mukana vaikuttamassa asioiden kehittämisessä parempaan suuntaan, ole yhteydessä yhdistykseesi ja kerro niistä. 

Katja Korhonen

PS: OSN on mukana järjestämässä NORD- ja INT-näyttelyä 13.-14.7.2019 Äimärautiolla. Laitahan päivämäärät jo nyt ylös kalenteriisi ja tule mukaan talkoilemaan.

Merja Salovaara, pj